En vieläkään oikein ymmärrä, mitä tapahtui. Kun nimeni kuulutettiin creative makeup -sarjan maailmanmestariksi kilpailuissa, joihin mun ei edes pitänyt osallistua, en ollut uskoa kuulemaani.
Tämä postaus on tarina siitä, miten tähän hetkeen päädyin ja mitä matka opetti mulle meikkaajana ja ihmisenä.
Sanna, sun pitää osallistua!
Olen aikaisemmalta ammatiltani sairaanhoitaja. Hurahdin meikkauksen maailmaan ollessani äitiysvapaalla. Palattuani sairaanhoitajan työhön menetin elämäniloni ja aloin pohtia millaista elämää haluan tulevaisuudessa elää. Meikkaamisesta oli tullut mulle rakas harrastus ja aloin unelmoida työstä meikkaajana. Kouluun päästyäni tiesin, että tää on mun juttu!
Valmistuin meikkaajaksi 2019, työskentelin aluksi vuokratuolilla ja 2022 avasin oman meikkeihin ja kampauksiin erikoistuneen Studio Shimmerin.
Asiakastyön ohella aloin kiinnostua creative-meikeistä ja heräsi palo harjoitella ja lähteä kilpailemaan. Vuonna 2024 osallistuin ensimmäisiin kisoihini World podypainting- festivaaleilla Itävallassa. Sijoituin MM-kisoissa creative makeup sarjassa 7. ja makeup battlessa sain 2. sijan.
Tänä vuonna kilpailut järjestettiin Suomessa I love me messuilla, ja tiesin heti, että sinne on päästävä! Henkilökohtainen elämä kuitenkin yllätti ja mullistui isosti. Jouduin rajaamaan kilpailut pois suunnitelmistani, sillä tuntui että ei ole jaksamista lähteä suunnittelemaan työtä ja kilpailemaan.
Tein päätöksen omaa jaksamista suojellakseni, mutta asia jäi vaivaamaan. Mulla tuli mieleen jatkuvasti ideoita siitä mitä tekisin jos kuitenkin lähtisin kilpailemaan.
Kunnes 3 viikkoa ennen kilpailuja suuresti arvostamani kollega soitti ja sano:
”Sanna, sun pitää osallistua!! Sä ehdit vielä”.
Se puhelu sai mut ihan liekkeihin! Innostuin ja totesin, että voinhan mä alkaa tekemään ja suunnittelemaan. Voin osallistua jos keksin jonkun hyvän idean ja jos tuntuu, että ehdin ja jaksan.
Sirkuksen kapinallinen
Aiheena kilpailussa oli Fashion Rebel Circus. Mulle oli heti selvää, että haluan luoda hahmon joka on Sirkuksen kapinallinen, joka on vapauttanut sirkuksen eläimet häkeistä ja tehnyt sirkuksen jäämistöstä itselleen vaatteet.
Tässä tarina, jonka kerroin kun esittelin työni tuomaristolle:
May I introduce to you the Rebel of the Circus.
In the silence of the night, when the tent lights had gone out and the laughter of the audience had faded, the circus rebel — a animal handler named Lulu — decided she would no longer dance in chains. She slipped between the animal cages, unlocked them with her silver hairpins, and whispered words of freedom to each one. Lions, horses, elephants, and even clowns followed her, leaving captivity behind, because the stars belonged to freedom.
When dawn broke and the circus owner found nothing but torn canvas and shattered cages, Lulu had already transformed the circus’s remains into fashion. She had crafted her outfit from what was left – rom the cages, from the red-and-white tent fabric. She stood in the city square like a living work of art, a manifesto of freedom.
“I am no longer an act in the show,” she declared. “I am the show itself.”
And as the wind caught her clothes, it felt as if the entire former circus had taken flight with her – finally free.
Käsivarret verillä
Mulla oli 3 viikkoa aikaa rakentaa koko työ ja tästä viikon olin lomamatkalla Espanjassa. Työ jota edellisvuonna kisoja varten suunnittelin puoli vuotta. Tehtävä oli haastava toteuttaa töiden ja muun arjen ohella, mutta ei mahdoton. Vaadittiin selkeää visiota ja vahvaa luottamista omaan intuitioon. Ilmoittauduin kisaan viimeisenä mahdollisena päivänä, 2 viikkoa ennen kilpailuja. Silloin mulla oli jo muodostunut selkeä visio ja halusin päästä näyttään kaikille, mitä oon keksinyt.
Tein asun kananhäkkiverkosta ja sen työstäminen oli todella haastavaa. Leikkasin pihdeillä verkosta paloja ja aloin hahmotella ja muotoilla siitä asua. Mun käsivarret oli kirjaimellisesti verillä kyynärpäihin asti, sillä verkko oli todella haastavaa työstää asuksi ja sen piikit raapi ihoa. Haasteena muotoilussa oli myös se, että se piti rakentaa niin että malli pystyy pitämään sitä päällä koko päivän ilman, että häkin piikit raapii ihoa rikki.
Häkkiverkko ja roikkuvat lukot luonnollisesti kuvasti häkkejä, joista eläimet on vapautettu. Verkko piti maalata valkoisella, jotta se erottuu paremmin. Punavalkoinen telttakangas inspiroi ja kangas auttoi saamaan asuun enemmän kokoa, väriä ja näyttävyyttä.
Päähineessä inspiroiduin tirehtöörin hatusta, mutta halusin siitä ison ja näyttävän. Rusetti hatussa viimeisteli kokonaisuuden.
Meikkiä halusin lähteä rakentamaan jollain tapaa inspiroituneena sirkuspellen punaisesta nenästä. Eräänä päivänä mulle vaan tuli tunne, että mun tarvii mennä käymään Tigerissa. Siellä näin halloween luuranko -koristeen, jonka nähtyäni mulle tuli pakottava tarve liimata sen lantio nenään. Kokeilin muutamia meikkejä siihen, kunnes keksin meikata luurangon muotoja mukaillen kuvion kasvoihin. Vaihe vaiheelta pääsin eteenpäin ja ratkaisin ongelmat yksi kerrallaan.
Suunnittelin meikin ensin omille kasvoille ja harjoittelin sitä 3 kertaa mallin kasvoille.
Puolen vuoden työ – kaksi viikkoa aikaa
Vaikka oon sanonu kaikille, että tänä vuonna mun työ synty helposti, se tarkoittaa silti kymmeniä tunteja työtä, suunnittelua, päämäärätöntä haahuilua ja inspiraation löytämistä, harjoittelua, hankintoja, rohkeutta, periksiantamattomuutta, itsensä kyseenalaistamista, itseensä luottamista ja likoon laittamista, sisua ja voimaa! Ja vaikka työ syntyi nyt nopeasti, sen taustalla on vuosien harjoittelu ja itsensä kehittäminen.
Kyse on asenteesta! Työn tekeminen oli tänä vuonna helppoa, koska muutin mun asenteen täysin!! Suunnittelin työn ilosta käsin itselleni ja päätin että jos ahdistun, en lähde. En tehnyt sitä kenenkään nähtäväksi, en arvioitavaksi, en havitellut edes sijoitusta. Tein työn itselleni ja nautin nyt sen luomisesta täysillä. Viimeisissä harjoituksissa olin vaan ihan fiiliksissä siitä, mitä oon luonut ja että pääsen näyttämään ja kertomaan mun työstä tuomareille joita jokaista ihailen suuresti.
Teen vain parhaani – se riittää
Kisoissa työn tekemiseen oli aikaa 2 tuntia, siinä ajassa mun piti tehdä meikki ja laittaa peruukki sekä pukea asu mallin päälle. Pysyin hyvin aikataulussa ja onnistuin meikissä paremmin kuin kertaakaan työtä treenatessa.
Kisatilanteen paine on omaa luokkaansa. Hälyisä ympäristö, musiikki pauhaa, tuomarit kiertävät katsomassa prosessia, yleisö katselee, kuvaajat kiertävät, aikapaine, paine onnistumisesta, kädet tärisee – häiriötekijöitä on lukuisia.
Tilanteessa pitää mennä täysin omaan kuplaan ja sulkea ulkomaailma pois mielestä ja miettiä, että nyt teen vain parhaani ja se riittää.
Vinkit muille meikkaajille, jotka haaveilee kisaamisesta
- Luota sun intuitioon
- Älä vertaile itseäsi muihin
- Luota prosessiin – asia kerrallaan eteenpäin
- Harjoittele ideointia, ei vain tekniikkaa
- Luota visioosi, se tekee susta uniikin
- Paineen alla rakenna oma kupla
- Luo ilosta käsin, halusta luoda jotain siistiä
- Ota tuttu malli, jonka kanssa synkkaa
- Harjoittele ja kellota
Osallistuminen oli mulle voitto, sillä voitin pahimman eli itseni
Kiitos kaikille, jotka olivat mukana tukemassa ja auttamassa mua, sillä yksin en tätä matkaa kulkenut.
Jos kysyt kannattaako lähteä kilpailemaan, niin jos sun sisimmässä se tuntuu innostavalta, niin silloin ehdottomasti kannattaa! Tärkeintä ei oo voitto, vaan matka ja kokemus.
Kuvat: Tobias Spranger